tiistai 30. lokakuuta 2012

luntaaa ♥

Ensilumi on satanut!! ♥ *onnessaan* Jeei, lähin
 (eile) syksyllä kotoa ja palasin talvella, että anteeks kun en oo nyt pariin kuukauteen postaillu ;D 

eiku... Eihän tästä ookkaan kun alle viikko? õ__o Päivän aikana satoikin vaan niin paljon lunta...
tää ei ollu ees hauskaa mut oli pakko kirjottaa

Olen muuten hyvin hieman pettynyt, koska niin vähän kommentoitta ;< älkää loukkaantuko ;n;
Siinä teille taas kerran mun kiinnostavat terveiset, niin pääsette kt:n pariin :3
ed. osa täällä
(~ tää osa yrittää olla jonkin sortin draamatarina ~)

picfic; Menneisyyttään pakeneva #3

Olin silloin vielä sairas. Vietin yli vuoden sairaalassa.


Kaiken piti olla hyvin, kun heräsin. Olo oli hyvä, kipuakin niin vähän. Kaiken olisi pitänyt olla parantumaan päin. Hiukseni olivat alkaneet jo kasvaa takaisin, tosin oudon värisinä.

Heräsin vaivattomasti. Olin varma pääseväni pian kotiin.... Tai ainakin pois sairaalasta. Hoitaja seisoi vuoteeni vieressä, hänellä oli varmasti hyviä uutisia.

Mutta hän sanoikin:
"Karin, tilanteesi ei ole yhtä vakaa kuin odotimme. Olet hengenvaarassa, käy vain takaisin lepäämään"

En ymmärtänyt sitä. En ollut enää niin sairas! Paranen, minä paranen....!

Mutta..... jos en parane.... jään sairaalaan koko loppuelämäkseni, enkä edes tiedä kuinka kauan se enää kestää. Minut on sidottu sairaalaan sairauden takia.

Kahlittu, niin tiukasti etten pääsisi irti. Minut oli vangittu. Tulevaisuudessani olisi vain leikkauksia, verikokoeita, lääkkeitä.... Ja lopulta kaikki pimenee. Pääsen pois..... vankilastani....

Silloin ymmärsin. Jos nämä olisivat viimeiset päiväni, tai jopa viimeiset tuntini, halusin viettää ne jossain muualla. Jossain, missä ihmiset eivät hätäilleet, juosseet, lepytelleet ja lohdutelleet minua. Se oli turhaa.

Siksipä, hoitajan lähdettyä....

...Nousin ylös, puin ylleni vanhemmilta syntymäpäivälahjaksi saadun kauniin valkoisen mekon....

....Ja lähdin.

En voinut jäädä siihen vankilaan. Minun oli lähdettävä. Ajatukseni olivat niin sekavat.... 

Piilouduin. Olin varma, ettei kukaan seurannut minua.

Olin varma, ettei kukaan löytäisi minua.

Vanhempani ovat menehtyneet. Veljeni katosi, kun minä sairastuin. Vanhempani ja veljeni eivät enää huolehtinut minusta. Jouduin sairaalaan. Sitten pakenin sieltä. Ja nyt... nukun pois....

Vaivuin epätoivoon. Oli turha esittää rohkeaa, kun sitä ei ole. Turha yrittää olla itkemättä, kun siihen ei kykene.

Joten itkin. Pitkään, pitkään..... Kipu kasvoi taas. Se oli jo sietämätön. Suljin silmäni, ajattelin etten enää koskaan heräisi. Eihän tänne maan päälle jää ketään minua kaipaamaan....

.....

Heräsin. Minä tosiaan vielä heräsin! Joku oli sittenkin löytänyt minut. Pelastanut minut, vienyt minut sairaalaan. Mutta...

...Hän ei hylännyt minua sinne. Pääsin sieltä pois. Tämän miehen kotiin. Hän oli kaunis, kiltti, kohteli minua kuin prinsessaa. Hän osti kauniita vaatteita, sain syödä hyvää ruokaa. Sain rakkautta. Se mies.... mies näytti yllättävän tutulta. Hänen lähellään tuntui, kuin olisin tuntenut hänet aina. Hän sai minut nauramaan. Olin onnellinen.

Mutta olikin arvattavissa, ettei minulle oltu suotu onnellista loppua. Mies menetti työpaikkansa, ja hänen rahansa suorastaan virtasivat pois. Meidän elättämiseemme, ja minun kalliisiin lääkkeisiini ja hoitoihini. Aloin aiheuttaa hänelle vaivaa, jopa niin paljon että minä huomasin sen. Hän peitti aina kärsimyksensä täydellisesti kauniin hymynsä alle, enää hän ei siihen pystynyt.

En kestänyt katsoa hänen kärsimystään, joten lähdin pois. Aivan kiittämättä. En tiedä oliko se itsekäs, vai epäitsekäs teko, mutta en voinut jäädäkkään. Anteeksi isoveli, tällä kertaa minä katoan. Kai ikuisiksi ajoiksi.

....

~


~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~

huh, tykkäsittekös?
Kerrankin jaksoin muokata kuvat... olkaa ylpeitä
(Jos ette siis tajunneet, tuo kt kertoo Karinin menneisyydestä.)
...
....
.....
....
...
LÄLLÄLÄLLÄLÄÄLÄÄ!!
Arvatkaa kuka saa iPadin?
Tai oikeestaan kenen koko luokka saa iPadit?
Arvatkaa saanko ottaa sen kotiin?
.....
.....
saa! >u< !aas

^^ kato eiks oo hieno ewe
joo oon ny aika väsyny joten heippa xd

xx sonja20110 ~ xx


Ps. kaikki ihanat kommentoi ♥


6 kommenttia:

  1. Tosi kiva kt. c: Kiitti, kun liityit mun lukijaksi, liityn sun. nwn Haluun jatkoa tarinalle äkkiä!

    VastaaPoista
  2. Hyvä kt ; 3 jotku kuvat oli vaa ehkä vähä huonolaatusia owo...(eimillääpahal^^'')

    VastaaPoista
  3. MAHTAVAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA! QWQ Liian täydellinen ! ;AAA; Mahtava idea ja upeasti muodoillut sanat! ^----^ Oot vaan suberhyber hyvä tekemään kt'ita. c ;;; Lisää näitä! ^---^

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia ja selvästi kerrottu että sen ymmärtää hyvin
    Oot iha superi kuvien kaa ja hyvä juoni:-):-)

    VastaaPoista
  5. Mä tykkäsin ihan sairaaasti tästä ! c: ♥ Karin on vaan niin söötti u w u Pidin myös edellisestä osasta, kun luin sen tosta linkistä n_______n

    VastaaPoista